Eli käsikirjoituksessa eniten toistuvat sanat. (Otsikossa siis). Näitä riittää eri muodoissa ja eri yhteyksissä. Huh! Olen punakynäni kanssa nyt noin puolessa välissä sivulla 160/337. Ja sanamäärä senkun vähenee, mitä enemmän tätä muokkaa. Nyt on "enää" 67 831 sanaa.
Uskomatonta, miten PALJON turhaa tässä on. Välillä olen poistellut pitkiä kappaleita, joissa kuvailen yksityiskohtaisesti jokaisen käden liikkeen ja katseen suunnan. Kuka nyt sellaista jaksaa lukea. Olen myös poistellut kokonaisia lukuja. Nyt kun olen puolessa välissä tuntuu, niinkuin tässä tämä tarinani jotenkin vähän lässähtäisi ja muuttuisi pitkäveteiseksi. Samankaltaisia kohtauksia toinen toisensa perään ja vaikka kaikissa onkin jokin "koukku", niin en tiedä jaksaako se kuitenkaan kiinnostaa ketään.
Niin ja voi apua!
Olen lukemassa sellaista teosta kuin Luotettava Vaimo, jonka on kirjoittanut Robert Goolrick. Ja olen ihan järkyttynyt, miten paljon samoja symbolisia juttuja ja samanlaisia pieniä yksityiskohtia siinä kirjassa on kuin tässä omassa tekstissäni. Juoni on täysin eri, sekä teemat. Niiden osalta näillä ei ole mitään yhteistä, mutta tietyt pienet yksityiskohdat...pelottavaa! En halua, että tekstini vaikuttaa siltä, että olen kopioinut siihen juttuja jostakin muualta. EDIT: Lisään vielä, että en siis tarkoita yksityiskohdilla mitään kielellisiä yksityiskohtia tai sanontoja tms.
Olen tehnyt niin paljon töitä tämän muokkauksen kanssa, etten muista milloin viimeksi olen esimerkiksi avannut television. Kaikki ylimääräinen vapaa-aika menee tämän käsiksen parissa, mikä ei kaikilta osin ole ihan hyvä juttu ;-) Odotan sitä hetkeä, kun postitan nämä liuskat koelukijoille ja voin hengähtää ja vain odottaa heidän palautettaan.
Minäkin olen ollut viime aikoina uusiksi kirjoitus- ja oikolukupuuhissa, tosin gradun parissa. Rasittavaa touhua, mutta toisaalta on ihana nähdä, kun turhat sanat katoavat tekstistä :) En muista, oliko se Stephen Kingin kirjoitusoppaassa, jossa sanottiin, että uudelleen kirjoitettaessa pitäisi poistaa 20 % sanamäärästä.
VastaaPoistaTuosta Luotettavasta vaimosta en ole koskaan kuullutkaan. En usko, että pienten yksityiskohtien samankaltaisuus on vaarallista, jos juoni ja teematkin ovat ihan erilaisia :)
Varmaan tulet jatkossakin huomaamaan tutunnäköisiä yksityiskohtia muiden teksteissä - on vain luonnollista, että tarkkaavaisuus etsiytyy kaikkiin omaa kirjoitusta muistuttaviin asioihin, kun ne nyt pyörivät kovasti mielessä. Todennäköisesti niiden määrä on kuitenkin vähäisempi kuin miltä saattaa äkkiseltään tuntua.
VastaaPoistaNäin ainakin itse uskoisin....
Minäkin käytän liian paljon tuijottaa-sanaa!
VastaaPoistaItse sain kerran hyvän neuovon: kuvaile vain sitä, millä on merkitystä. Varmaan aika itsestäänselvää mutta sitä kannattaa miettiä oikein ajan kanssa, minun ainakin piti. Esimerkiksi minun tarinani sijoittuu nykyhetkeen kaupunkiin, jossa ei ole mitään erityistä. Minulla ei siis ole mitään syytä kuvailla kaupunkia.
Pääasia, että osaan tappaa darlingsisi. Nyyh. :(
Olenkohan minä kirjoittanut jotenkin ihan päin vittua, kun oma sanamääräni aina kasvaa jokaisen uuden version myötä? En selitä asioita tarpeeksi. Olen minä poistanutkin tekstiä jonkin verran mutta siis hyvin vähän.
B.N: Olen myös kuullut tuon lukeman 20%. Tästä ei lähde ihan niin paljon pois, mutta paljon kuitenkin.
VastaaPoistaJere: Tuo on kyllä totta, että katse etsiytyy sellaisiin kohtiin, mitkä muistuttavat omaa tekstiä. Onneksi en ole löytänyt vielä yhdestäkään lukemastani kirjasta yhtäkään täsmälleen samaa lausetta kuin omassani :-D
Dee: Noita tuijotuksia olen saanut karsia paljon pois. Kaikki henkilöt aina tuijottavat toinen toisiaan tai sitten syöksähtelevät paikasta toiseen. Tuo on kyllä hyvä neuvo minullekin tuo että tulisi kuvailla vain sitä, millä on merkitystä! Kirjoitustyylejä on monia, joten en sinuna olisi huolissaan siitä, jos sanamäärät päin vastoin kasvavat.